Chega de Saudade – töykeä bossa nova balladi, jossa soinnut tanssivat samban rytmin tahtiin.

“Chega de Saudade,” eli “Kyllästymistä Suruun”, on Bossa Novan ikoninen palo, jonka sävelsi Antônio Carlos Jobim vuonna 1958 ja jonka sanat kirjoitti Vinicius de Moraes. Tämä kappale, joka kuvaa ikävää kadotettua rakkautta, tunnetaan myös nimellä “No More Blues” englanninkielisessä versiossaan. Se on yksi ensimmäisistä Bossa Nova -kappaleista, jotka saavuttivat kansainvälistä suosiota ja auttoivat tyyliä leviämään maailmanlaajuiseksi ilmiöksi 1960-luvun alussa.

“Chega de Saudade” on klassinen esimerkki Bossa Novan musiikillisesta estetiikasta:

• Melodia: Melodia on yksinkertainen ja kaunis, samalla sekä melankolisean että toiveikkaana. Se lienee yksi helpoimmin tunnistettavista melodioista koko Bossa Nova -kirjallisuudessa.
• Harmoniset soinnut: Kappaleessa käytetään harmonisia sointuja, jotka ovat tyypillisiä Bossa Novassa. Sointukulku on kehittynyt ja herkkä, ja siinä yhdistyy jazzin vaikutteet Brasilian musiikkiperinteeseen.
• Rytmi: “Chega de Saudade” noudattaa samban rytmin perusrakenteita, mutta tempo on rauhallisempi ja tasaisempi kuin tavallisessa samba-musiikissa. Rytmi luo kappaleelle aistillisen ja intiimin tunnelman.
• Instrumentaatio: Tyypillinen Bossa Nova -instrumentointi koostuu akustisista kitaroista, kontrabassoista, rummuista ja usein pianoista tai vibrafonista. “Chega de Saudade” on usein esitetty pienellä yhtyeellä, joka korostaa musiikin intiimiä ja aitoa luonnetta.

“Chega de Saudade” oli merkittävä käännekohta Jobimin uralla ja Bossa Nova -musiikissa yleensä. Kappale osoitti kuinka samban rytmi ja brasilialaisen melodian voima yhdistettynä jazzin harmoniikkaan voisivat luoda uuden, ainutlaatuisen musiikkimaailman.

Antônio Carlos Jobim: Bossa Novan maestro

Antônio Carlos Jobim (1927-1994) oli brasilialainen säveltäjä, pianisti ja laulaja. Häntä pidetään yhtenä Bossa Novan perustajista ja tärkeimmistä edustajista.

Jobimin musiikki oli tunnettua sen romanttisesta melodiaisesta viehätyksestä, kehittyneistä harmonioista ja ainutlaatuisesta samban ja jazzin yhdistelmästä. Hän sävelsi lukuisia Bossa Nova -klassikoita, joihin kuuluvat mm.:

• “The Girl from Ipanema”: Tämän ikonisen kappaleen Jobim sävelsi yhdessä Vinicius de Moraresin kanssa vuonna 1962. Se on yksi tunnetuimmista brasilialaisista kappaleista ja Bossa Novan symboleista.
• “Corcovado (Quiet Nights of Quiet Stars)”: Toinen Jobimin klassikko, joka on esitetty lukuisilla eri versioilla ja löytänyt paikkansa monissa jazz-standardeissa.

Vinicius de Moraes: Runoilija ja Bossa Nova -sananlaskija

Vinicius de Moraes (1913-1980) oli brasilialainen runoilija, kirjailija ja lauluntekijä. Hän tunnettiin “Bossa Nova -liikkeen” runousveikkona. De Moraesin sanat olivat usein syvällisiä ja filosofisia, ja ne käsittelivät rakkautta, surua, yksinäisyyttä ja toivoa.

Yhteistyö Jobimin kanssa oli hedelmällistä ja loi useita ikuisia Bossa Nova -klassikoita, joihin kuuluu:

• “Garota de Ipanema”: De Moraesin sanat kertovat nuoresta tytöstä, joka kävelee Ipanema-rannalla Rio de Janeirossa.
• “Chega de Saudade”: Kappaleen sanoituksessa kuvataan ikävää kadotettua rakkautta ja toivoa löytää uutta onnea.

“Chega de Saudade” on yksi Bossa Novan kauneimmista ja ikonisemmista kappaleista, joka tuo kuulijaan Brasilian auringon lämmön, meren virhellyksen ja romanttisen melankolian. Kappale on inspiroinut lukuisia artisteja eri puolilla maailmaa ja jatkaa edelleen ihastuttavan musiikin ystäviä kaikkialla.

Bossa Nova -musiikki on täynnä romanttista tunnelmaa, kiehtovia melodioita ja herkkiä sointuja. “Chega de Saudade” on oiva esimerkki Bossa Novan kauneudesta ja voimasta. Kappale kutsuu kuulijaa unohtamaan arjen murheet ja uppoutumaan brasilialaiseen tunnelmaan, jossa samba-rytmi yhdistyy jazzin harmoniaan luoden aivan ainutlaatuisen musiikkikokemuksen.

Täältä voit löytää “Chega de Saudade” -kappaleen: [Lisää linkki YouTube videoon]